Poikia Jozin lähiöstä Makanasta, öljy 2015 -
Boys from Jozi township, Makana (Grahamstown), oil 2015, 54x65 cm
Soweton teinejä - Soweto teens, öljy 2015
Eila Karhu: Rhodes Njube Lobengulan perhehauta/ Family tomb of Rhodes Njube Lobengula, öljy/oil 2016, 50x70cm
Zimbabwen kruununprinssin hauta Etelä-Afrikassa -
Last crown prince of Zimbabwe buried in South African Fingo township:
Last crown prince of Zimbabwe buried in South African Fingo township:
Kävin 2014 Grahamstownissa ja näin Fingon lähiössä yllätyksen, Zimbabwen (Matabelemaa, Rhodesia) viimeisen kuninkaan Lobengulan kruununperillisen Rhodes Njube Lobengulan perhehaudan, joka oli köyhän alueen takapihalla. Piikkipensaat estivät pääsyn haudan eteen. Tämä innoitti minua maalaamaan tuon haudan kuvan. Maan valloittaneille Briteille oli muistopatsas paraatipaikalla kukkulalla, mutta Afrikan kuninkaallisten haudat olivat slummissa.
Matabelemaasta löydettiin kultaa ja muita mineraaleja. Britit valloittivat Matabelemaan pitkien sotien jälkeen ja antoivat alueen nimeksi Rhodesia. Kuningas Lobengulan kuoltua hänen perheensä vietiin kotiarestiin Etelä-Afrikkaan, jossa prinssit kuolivat, ja jäljelle jäi yksi Lobengulan pojanpoika Rhodes Njube Lobengula (born August 23 1903; died January 16 1937),. Hänet haudattiin Fingon mustan lähiön takapihalle kuningataräiti tai vaimo Rosamond Nombini Lobengula (tiedot ristiriitaisia eri lähteissä asemasta) ja sukulaismiehen Mzilikazi wa Matshobanan kera. Siirtomaavaltias, liikemies Cecil Rhodes tilasi hänen haudalleen painavat kivet, jotta ruumista ei vietäisi takaisin kruununperijän kotimaahan.
Joitakin Lobengulan perheen tytärten jälkeläisiä elää vielä Etelä-Afrikassa
Matabeleland rulers/hallitsijat:
King Mzilikazi Born 1790 reign 1823 – 1868, founded Matabele Kingdom
King Lobengula, born 1845, reign 1868 – January 1894
I visited 2014 in Grahamstown Fingo township where I found a surprise, the family tomb of Rhodes Njube Lobengula, heir of the last king of Zimbabwe (Matabeleland, Rhodesia) in a backyard of a slum area with thorny bushes in front of it. This inspired me to make a painting of it.
The white settlers had a big monument on a central hilltop but the African royal family was buried in a slum.
Prospectors found gold and other mineral deposits in Matabeleland. The British colonists conquered Matabeleland after long wars and named it Rhodesia. Lobengula died and members his family were exiled in house arrest in South Africa. Lobengula’s sons died. The only remaining royal heir, grandson Rhodes Njube Lobengula (born August 23 1903; died January 16 1937), with Queen mother or wife Rosamond Nombini Lobengula (different info of her status in different sources) and a male relative Mzilikazi wa Matshobana (born in 1880; died in 1910). were buried into a backyard of Fingo township in Makana. The businessman-colonist Cecil Rhodes ordered heavy tombstones to his grave so that it could not be transported to Zimbabwe.
Matabelemaasta löydettiin kultaa ja muita mineraaleja. Britit valloittivat Matabelemaan pitkien sotien jälkeen ja antoivat alueen nimeksi Rhodesia. Kuningas Lobengulan kuoltua hänen perheensä vietiin kotiarestiin Etelä-Afrikkaan, jossa prinssit kuolivat, ja jäljelle jäi yksi Lobengulan pojanpoika Rhodes Njube Lobengula (born August 23 1903; died January 16 1937),. Hänet haudattiin Fingon mustan lähiön takapihalle kuningataräiti tai vaimo Rosamond Nombini Lobengula (tiedot ristiriitaisia eri lähteissä asemasta) ja sukulaismiehen Mzilikazi wa Matshobanan kera. Siirtomaavaltias, liikemies Cecil Rhodes tilasi hänen haudalleen painavat kivet, jotta ruumista ei vietäisi takaisin kruununperijän kotimaahan.
Joitakin Lobengulan perheen tytärten jälkeläisiä elää vielä Etelä-Afrikassa
Matabeleland rulers/hallitsijat:
King Mzilikazi Born 1790 reign 1823 – 1868, founded Matabele Kingdom
King Lobengula, born 1845, reign 1868 – January 1894
I visited 2014 in Grahamstown Fingo township where I found a surprise, the family tomb of Rhodes Njube Lobengula, heir of the last king of Zimbabwe (Matabeleland, Rhodesia) in a backyard of a slum area with thorny bushes in front of it. This inspired me to make a painting of it.
The white settlers had a big monument on a central hilltop but the African royal family was buried in a slum.
Prospectors found gold and other mineral deposits in Matabeleland. The British colonists conquered Matabeleland after long wars and named it Rhodesia. Lobengula died and members his family were exiled in house arrest in South Africa. Lobengula’s sons died. The only remaining royal heir, grandson Rhodes Njube Lobengula (born August 23 1903; died January 16 1937), with Queen mother or wife Rosamond Nombini Lobengula (different info of her status in different sources) and a male relative Mzilikazi wa Matshobana (born in 1880; died in 1910). were buried into a backyard of Fingo township in Makana. The businessman-colonist Cecil Rhodes ordered heavy tombstones to his grave so that it could not be transported to Zimbabwe.
Polttipuita keräämässä, öljy 2007 -
Gathering wood, oil 2007, 50x70 cm
Kaivosmiehiä, öljy 2007
Miners, oil 2007 50x60 cm
Poika ja valkoinen leijonanpentu, öljy 2013 -
Boy with a white lion's cub, oil 2013, 50x70 cm
Vaaran aikoja sarvikuonoille - Dangerous times for rhinos öljy/oil, 54x65 cm
Copyrigt for all pictures Eila Karhu or Kuvasto ry.
Kirahvit 1 -aamu, akryyli 2015
Giraffes 1 - morning, acrylics 2015, 50x100 cm
Kirahvit - ilta 2, akryyli 2013 (osa sarjasta) Giraffes - evening 2, acrylics (part of a series) 99x51 cm, päättyneistä näyttelyistä. This picture is from earlier exhibitions.
|
Kirahvit 2 - iltapäivä, akryyli 2010 - Giraffes 2 -afternoon, acrylics 2010, 50 x 100 cm
|
Gepardin iltapäivä, akryyli 2011
Afternoon of Cheetahs, acrylics 2011,
50x70 cm
Leijonanpennut painivat - Lion cubs wrestling 54x65 cm
White lion cubs - valkoisen leijonan pentuja, Eila Karhu, Oil - öljy 2012, 50x70 cm
Valkean leijonan piilopaikka, öljy 2014 -
White lion's hideaway, oil 2014, 60x80 cm
Päättyneitä näyttelyitä Etelä-Afrikasta, esim. (These exhitions are ended)
Townshipien tunnelmia Malmin kirjasto 2012
Afrikan uhanalaisia eläimiä Malmin kirjasto 2013
Talvi savannilla, Salon Naxet 2013
Savannin elämää - ja kuolemaa, Kanneltalon kirjasto 2015
”Värikäs Etelä-Afrikka” Myyrmäki-talon aulassa (päättynyt), Paalutori 3, Vantaa,
kuvia ks. etusivu ja press photos
Afrikan eläimistö on monin paikoin ahtaalla. Ihmiset valloittavat yhä enemmän elintilaa, hakkaavat metsiä, raivaavat peltomaita ja myyvät laajalti viljelymaata ulkomaalaisille. Moni laji on sukupuuton partaalla.
Eila Karhu kuvaa näyttelyssään useita Afrikan villieläimiä telmivistä pennuista lajitoveriensa kuolemaa todistavaan sarvikuonoon tai sukupuuttoon kuolleisiin quagga-seeproihin. Hän on edesmenneen geologi-puolisonsa kanssa asunut Etelä-Afrikassa, ja työkohteisiin kuului mm. eräiden eläinpuistojen kallioperän kartoitusta.
-Ndomon eläinpuisto oli erikoistunut harvinaisiin leveähuulisiin sarvikuonoihin, ja jouduimme usein väistelemään niitä, Eila Karhu kertoo.
Huvimetsästys on yhä vaarana monelle eläinlajille. Jotkut ihmiset haluavat kerätä seinilleen harvinaisten eläinten sarvia, nahkoja tai muita osia, joita he kutsuvat "voitonmerkeiksi". Norsuja on metsästetty syöksyhampaiden takia, antilooppeja niiden sarvien vuoksi ja seeprojen ja leopardien ja gepardien taljat ovat olleet haluttuja seinäkoristeita. Vaikka uhanalaisimpia on nykyään yritetty suojella, silti salametsästys on yleistä.
Sarvikuonot vaarassa
Pahimmin uhanalaisiin kuuluvat sarvikuonot. Niitä on useissa luonnonpuistoissa, mutta niissäkin salametsästys on lisääntynyt, kun Itä-Aasiasta on tullut omituista kysyntää. Siellä puoskarit ovat sepittäneet huuhaa-uskomusta, että sarvikuonon jauhetut sarvet auttaisivat eräisiin miesten ongelmiin. Tämä luulo on vain herkkäuskoisten huijausta ja rahastusta. Etelä-Afrikassa salametsästäjät tappoivat viime vuonna ennätykselliset 1 215 sarvikuonoa. Vuonna 2013 he tappoivat 1 004 sarvikuonoa. Tämän vuoksi eläimiä on alettu siirtää turvaan. Mutta salametsästäjät tappoivat pienemmällä Pumban luonnonsuojelualueelta viime talvena neljä sarvikuonoa, ja jäljelle jäi vain kaki naarasta ja yksi pentu.
Quagga-Seepra metsästettiin sukupuuttoon
Yksi seepralaji quagga kuoli sukupuuttoon 1800-luvulla Etelä-Afrikassa, kun valkoiset siirtomaaisännät harrastivat innokasta huvimetsästystä tuliaseillaan. Viimeinen quagga kuoli Amsterdamin eläintarhassa 1883. Samalla kun uudisasukkaat tunkeutuivat mustien alueille, he valtasivat peltomaita ja tappoivat kaikki tielle osuneet ruohonsyöjät sen sijaan, että olisivat aidanneet peltonsa.
Afrikassa on paikallisia harvinaisuuksia, esimerkiksi valkoisia leijonia voi nähdä useissa eläinpuistossa.
Kamera on korvannut kiväärin
Yksi tapa säilyttää villieläimiä ovat luonnonpuistot, joista laajimpia ovat esimerkiksi Serengeti ja Masai Mara Itä-Afrikassa ja Krugerin kansallispuisto Etelä-Afrikassa. Lisäksi Afrikassa on monia muita eläinpuistoja, jotka ovat joskus erikoistuneet joihinkin lajeihin. Onneksi nykyään kamera on korvannut kiväärin, kun matkailijat haluavat ottaa muistoja näkemistään eläimistä.
|
Eila Karhu: Soweton reunalla/ Borders of Soweto, öljy/oil 2011
50x60 cm |
|
Eila Karhu: Soweton pyykkärit/ Laundry day in Soweto öljy/oil 2005. 60x80 cm
|
Click here to edit.
Eila Karhu: Odottava nainen Sowetossa/ Waiting woman in Soweto, akryyli/acrylics 2010, 50x70 cm |
Eila Karhu Kuninkaan hymy/King's smile akryyli 200t 51x60 cm
Malminetsijöitä/Prospectors akryyli ja öljy/acrylics and oil 2007 60 x 80 cm
|
Eila Karhu: Impaloita savannilla - Impalas in the savannah, öljy/oil 2013
